Sankarin hoitovihko

12.07.2021 Sankarin lähtö, © omistaja
Sankari on myyty. Michael sai siitä hyvät kaupat. Mukavasta hevosesta huolimatta, Sankari ei aivan sopinut sellaiseen aktiiviseen ulkoilmaelämään ja maastoilukäyttöön, kuin ranchilla tarkoitus olisi.


20.04.2020 Sankari saapuu, © omistaja
"Tämä on aivan ihana ja sopisi varmasti moneen", myyjä sanoi Sammy Wii!:stä, ruunikosta lämminverisestä ratsuhevosruunasta, joka oli tehnyt tuntihevosen töitä jonkin verran kisoja plakkarissaan. Michaelin ensimmäinen hevonen, Magia, tarvitsi itselleen toveria. Puoliverinen ei ollut varsinaisesti ostoslistalla, mutta Michael tykästyi Sankarin sympaattisiin silmiin ja kiltin lupsakkaan olemukseen. Myyjän vakuutettua sen olevan myös maastovarma sekä kokenut monenlaisista ratsastajista, uskalsi Michael napata hevosen mukaansa Lappiin - mistä Sankari oli alunperin kotoisin muutenkin. Matka otti Sankarin voimien päälle ja ruuna oli stressaantunut uuteen kotiin saapuessa. Se oli jonkin verran toheloinut itseään kuljetuskopissa, muttei onneksi mitenkään liian pahasti. Nyt seurataan miten se asettuu ja kuinka tulee toimeen Magian kanssa.

Sankari, entiseltä kutsumanimeltään Sammy, löytyi internetistä hevosmarkkinoilta. Pitkään myynnissä ollut entinen ratsastuskoulun hevonen ja harrasteratsu oli kokenut ja luonteeltaan kiltti, joten vakuutti Michaelin, kun tämä etsi ensimmäiselle hevoselleen Magialle tarhaan toveria. Puoliverinen ei ehkä ollut ollut päällimmäisenä hakulistalla, mutta myyjä vakuutti Sammyn - Sankarin - olevan maastovarma ja kestävä; se kasvatti kuulemma talveksi aina kunnon turkin, että pärjäisi varmasti pihattoelämääkin. Jokin Sankarin sympaattisessa katseessa sai Michaelin ottamaan kynän käteen ja allekirjoittamaan ostopaperit. Miksipä ei, hän tuumi. Tämän kanssa voisivat sitten ne tallitytöt harjoitella voltteja ja hypätä sänkipellolla pieniä esteitä, jotka halusivat välillä ratsastaa muutakin kuin metsäpolkuja pitkin. Oli näes Sankarilla vähän kisataustaakin takanaan, ettei se ihan pelkkä tavan pulliainen ollut.


05.01.2019 Fagerholmin kouluratsastuskilpailut luokassa Helppo C, © Bella
Patistin parhaani mukaan Sammya liikkumaan eteen. Ruuna totteli työtä käskettyä. Kaikki sujui loistavasti ja olin juuri siirtymässä laukkaan - kunnes ruunani pysähtyi aivan paikoilleen. Yleensä niin rohkea hevonen oli kauttaaltaan jännittynyt ja itsekin hieman panikoituen ihmettelin, mikä sille tuli. Samalla hetkellä tajusin, mikä oli syynä. Kiljaisinkin lopulta itse kovaan ääneen: " HIIRI!" Sammy onnekseni seisoi nyt hievahtamatta paikallaan, koska se oli selkeästi tajunnut, ettei otus ollut sille vaaraksi - jokseenkin sen korvat vain kääntyivät luimuun kiljuntani johdosta. Koko maneesillinen ihmisiä katseli minua, osa tirskuen. Toivuttuani järkytyksestä jatkoin muina naisina rataani, patistaen naama pinkkinä ruunani siirtymään laukalle - saattoi tosin olla, että ratamme ei kovin hyviä pisteitä saisi.


22.12.2018 Estevalmennus, © Jannica
Sammy tuntui verryttelyssä hieman jännittyneeltä, liekö kylmä pakkasaamu saanut sen hieman hämilleen. Sait kuitenkin ruunan kivasti rentoutumaan verrytellen sitä itsenäisesti käynnissä ja ravissa ja sitten siirryttiinkin jo puomitehtäviin tehden pitkille sivuille ensin ylitys viiden puomin ryppäissä ravissa, niiden jälkeen voltti seuraaviin kahteen kulmaan ja sitten toiselle pitkälle sivulle laukassa ylitys kahdelle puomille, joiden väliin jäi viisi laukka-askelta. Sammy otti ensimmäisellä kerralla toiset puomit vähän turhankin vauhdikkaasti ja selvitti ne neljällä laukalla, mutta toisella kertaa sait sen hyvin kontrolliin ja laukka-askelia tuli viisi. Sitten nostettiinkin puomitehtävät jo ihan esteiden kokoisiksi verryttelyhyppyjä varten. Saitte tulla pitkänsivun keskelle molemmissa sivuissa ympyrällä ristikot, jotka nostettiin seuraavalle hyppykerralle (heti perään) pystyksi kuuteenkymmeneen senttimetriin. Sammy keskittyi alkutuntia paremmin nyt kun oli oikeita esteennäköisiä jo saatu areenalle. Muista kuitenkin ratsastaa kulmien jälkeen suoraan ennen ympyröitä, kulmavoltit kun jätettiin pois moni unohti kokonaan suoritukset ennen ja jälkeen kulmien, mukaanlukien te kaksi. Sammyn keskittyminen palasi esteiden kohdalla, eikä se jaksanut enää ihmetellä mitä ympärillä tapahtui, sen sijaan muutamia ratsukkoja sai kyllä huomautella useasti siitä että laukkaavalla ratsukolla oli aina uralla etuajo-oikeus, samoin ympyrältä tai voltilta palaavalla. Välikäyntien jälkeen pääsitte hyppäämään pientä neljän esteen rataa, joka aloiteltiin ensin kuudestakymmenestä senttimetristä, jotta vähemmänkin hyppäävät pääsivät hyvin mukaan tehtävän ideasta. Rata sisälsi kahden esteen sarjan lävistäjällä ja lisäksi siihen kuului tiukka yhdeksänkymmenen asteen kulma pitkältäsivulta keskelle maneesia sekä juuri ennen sitä kolmen askeleen päässä pitkälläsivulla sijainnut pystyeste, keskellä oleva oli myöskin pysty, toinen sarjan esteistä puolestaan okseri. Teillekin keskellä sijainnut estelinja oli vaikea ja Sammy pääsi ekalla kerralla jopa livahtamaan ohitse, kun en saanutkaan sitä käännettyä tiukasta mutkasta. Se ei kuitenkaan ollut ruunan vika, jonka oivalsit hyvin, totesit vain sille ettei haittaa ja käänsit uudelleen vasemmalle yrittämään näitä viimeistä kahta estettä. Toinen kerta sujui paremmin, tai siis pääsitte jo esteen ylitse, vaikka hypystä tulikin hiukan hassunoloinen, kun ruunan askel ei sopinut. Kolmas kerta oli parempi, mutta tätä tehtävää saitte luvan vielä treenailla kotona, sekä ulkopohkeen läpimenoa.


01.01.2017 Kisamerkintä, © Julia VRL-11303
Tervehdin tuomareita ja sain lähtömerkin, jonka jälkeen Sammy hypähti lennokkaaseen laukkaan. Ohjasin ruunan ensimmäiselle, hemmetin isolle esteelle, että ihan mahaa kouraisi. Ehkä otin muutaman liikaa, ehkä en, mutta hirveältä se tuntui. Samoin kuin ajatus, etten muistanut yhtään, kuka se minun elämäni rakkaus oli aamuviideltä liian monen mäkäräisen jälkeen.

"Oho", sain vain suustani kuin Sammy hipaisi okserin puomia. En ollut keskittynyt miltei yhtään rataan, ja sillä se tuntuikin kuin olisi ollut auton ratissa. Ei kun...

Koin pieniä muistinpalautumisia varsinkin isoilla esteillä, ettei se salarakkaani mikään ihan tuntematon ollutkaan. Painoin silmät kiinni silkasta häpeästä ja ylitimme Sammyn kanssa viimeisen esteen. Puistattelin tuskanhikeäni aplodejen saattelemana ja ohjasin pärskähtelevän Sammyn ulos radalta. Ulkona vastassa oli koko Vaahterapolun hoitajakaarti ottamassa ratsuani vastaan.

"Eikai oo oloja?" Inna kysyi ja minä käskin hänen olemaan vaiti.

"Okei, kultsi", hän nauroi ja juuri sillä hetkellä muistinkin IHAN kaiken. Eiii, eiei ei... Hyppäsin pikaisesti ruunan selästä alas, miltei Innan syliin ja raahasin tämän kauemmaksi.

"Uskallakin puhua tästä mitään, mä en haluu tietää yhtään mitään, mitä mä tein", sanoin parhaalle ystävälleni, joka vain nauroi epätoivoiselle morkkikselleni.


11.12.2016 RKM - 2. osakilpailu Yläkokossa, © Julia VRL-11303
"Sehän meni hienosti!" Mila kannusti kun poistuin Sammyn kanssa kouluradalta.

"Emmä tiiä.. Ei niin hyvin kun Innalla ja Annalla", sanoin ja Mila kohautti harteitaan. Sammy pärskähti tyytyväisen oloisena ja roikotti päätään, vaikka oli ollut kuin rautakanki koko radan ajan. Jo verkassa huomasin, ettei ruunalla kyllä tänään koulumestaruutta voiteta, mutta kävimme kuitenkin radalla. Palkintojenjaossa Inna ja Veera saivat tänään ruusukkeet koulupuolelta.

Toivotin onnea ensimmäiseen esteluokkaan osallistuvalle Noralle, joka oli ollut tyytyväinen ratsuunsa koko päivän. Ilmeisesti Venna oli nähnyt vanhoja heppakamujaan ja luullut pääsevänsä takaisin 'kotiin'.

"No, mikäs mielen noin synkäksi vetää?" Inna sanoi ja tökkäsi minua kahviossa kädellään.

"Ei mennyt rata hyvin ja mulla on aivan kamala nälkä", sanoin ja ahmin kahvia sekä pullaa niin, että jaksaisin vielä muutaman tunnin heppailla. Inna vaikutti sangen tyytyväiseltä, ja saikin olla. Anna oli tehnyt todella hyvän suorituksen. Toki hänen mielialaansa kohensi myös tämä salaperäinen mies, joka kannusti naista tekstiviesteillä...

Kahvit juotuani puin jälleen kisatakin päälleni ja kipitin hevoskuljetusautolle, jossa meidän poppoo odotti ratsastusvuorojaan. Itse kilpailin vasta viimeisessä luokassa Rasmuksen ja Innan kanssa. Mila jakeli ratsastusohjeita nuorimmille, kun taas me saimme pärjätä omillamme.

Kello tikitti nopeasti ja lähdimmekin verkkaamaan hevosiamme miltei samaan aikaan. Rasmus ja Kusti tulivat jo melkein toimeen, Innalla ja Annalla ei ollut ongelmia ja Sammy hyppi allani kuin mikäkin kenguru. Sammy oli juuri sellainen hevonen, että se keräsi kierroksia pakkasesta, eikä -20 asteen pakkanen auttanut yhtään asiaa. Verkkahypyt sujuivat kuitenkin ihan siedettevästi, joten uskalsimme lähteä suorittamaan rataa. Vaikka kaikki esteet tulisi alas, aioin jatkaa loppuun asti.

"Seuraavana viimeinen ratsukko Vaahterapolun ratsastuskoulusta, Julia Luoti ratsullaan Sammy Wii!" kaikui maneesissa ja minä tervehdin jo tuomareita. Mitä nopeammin tämä oli ohi, sitä parempi. Sammy lähti pehmeään laukkaansa ja tuuppasin siihen kokoajan lisää vauhtia. Ruuna hyppi yllättävän siistin radan, okserilla hieman pelotti sen puolikas askel, mutta sitä myöten pääsimme nopeammin maaliin. Raikuvien aplodejen kera poistuimme radalta, jonka valtasi jo seuraava, yksi viimeisimmistä ratsukoista.

"Hei sehän meni ainakin hyvin!" Mila kehui ja minä nyökyttelin.

"Noo, saatiin ainakin puhdas rata", nauroin ja hyppäsin alas ratsuni selästä. En kuitenkaan kerennyt ajatella asiaa sen koommin, kun tulokset olivat jo selvillä.

Ensimmäisistä luokista ei herunut meille voittoja tai sijoja, mutta Mila oli tyytyväinen, vaikka Goljat olikin heittänyt Saran alas selästään...

"Ja viimeisen luokan tulokset. Ajat olivat hyvin tasaisia mutta pieniä, sadasosasekuntin eroja kyllä löytyi. Voitto meni kuitenkin tänään Vaahterapolkuun!"

Minä taputin ja oletin Innan ja Annan pääsevän palkintopallille.

"Onneksi olkoon, Julia Luoti ja Sammy Wii!" Raikui kaijuttimista ja minä mykistyin. Mitä ihmettä?

"No, mitä sä ootat, mee jo!" Mila hoputti vieressäni ja yritti puntata minua jo Sammyn selkään. Vieläkään en uskonut sitä todeksi mutta kun sinivalkea ruusuke ripustettiin Sammyn suitsiin, olin perillä mitä olimme saavuttaneet. Ei ainakaan tultu kakkosiksi niinkuin Saara Aalto!

Kunniakierrosten jälkeen oli aika pakata hevosia autoon. Mila ei malttanut pysyä housuissaan, kun olimme tänään kirineet sijoille monessa eri luokassa. Olipahan kerrankin jotain kerrottavaa taukotuvassa!